Jatkoa edelliselle osalle. Tämä on hiukan pitempi kuin edellinen, olkaa hyvä. On ollut mukavaa lukea kommenttejanne, joten muistakaa toki kirjoittaa tähänkin kommenttejakin. Otan mielelläni vastaan kriitikkiä, yritän aina kirjoittaa oikein.
HUOM! Olen pahoillani, jostain syystä osa näkyy Expolerilla hyvin huonosti, se jää kesken. En yhtään ymmärrä minkä takia asia on niin. Yritin korjailla, mutta html:ssä ei näkynyt mitään vikaa, mutta kirjoituksessa huomaa, ettei tullutkaan mitään lisää, html:ssä on niitä koodeja, mutta ne eivät näy kirjoituksessa. Tämä pännii kauheasti. Joskohan joku viisaampi neuvoisi minua?
”Siis mitä? Miten saatat?” Nathan katsoi isäänsä silmät leiskuen vihasta, hänen oma isänsä vie hänen rakastettunsa vihille. Sitten Nathan hillitsi itsensä, nyt ei sopinut raivota. Eihän hän halunnut, että George saisi tietää rakkaudestaan, jota hän on varjellut tarkasti. George asettaisi kovia ehtoja tai sitten heittäisi poikansa pihalle.
”Niin. Onko sinulla jotakin siitä vastaan? Minä rakastan Kayaa ja hän minua.” George katsoi kummastuneena poikaansa, hän ajatteli, että Nathan olisi ollut iloinen hänen naimisiinmenostaan. ”Ei minulla ole mitään siitä vastaan.” Nathan valehteli puhtaasti ja yritti hymyillä, mutta pian se hymy hyytyi hänen tajutessaan, että Kayasta tulisi hänen äidinpuolensa.
”En aio kutsua Kayaa äidinpuolekseni.” Nathan sanoi kyynisenä muistamatta lainkaan, että se oli hyvin tärkeä asia hänen isälleen.
”Mitä? Hän on tuleva vaimoni ja äidinpuolesi! Saat luvan puhutella häntä äidinpuoleksesi.” George raivosi.
”En varmasti kutsu! Hänhän on nuorempi kuin minä!” Nathan alkoi karjua. George ja Nathan kiistelivät samasta asiasta kymmentä minuuttia, kunnes Nathan sai kyllikseen ja lähti vihaisena pois.
”En olisi uskonut, että Nathan ei pitäisi siitä.” Kaya huokasi oven takana. Hän on kuullut kovia ääniä yläkerrasta, joten hän meni uteliaisuudesta ja kuuli kaiken alkaen siitä kun Nathan vannoi, ettei kutsu Kayaa äidinpuolekseen.
Kayasta tuntui pahalta, että Nathan karjui noin isälleen, samalla Kaya jotenkin kuvitteli Nathanin olevan vihainen hänelle.
”Toivon todellakin, että sopeudut siihen ajan myötä.” Kaya yritti ajatella positiivisesti, mutta Kaya oli sellainen kiltti ja herkkä ihminen. Hän ei kestänyt riitelyjä sati sitten pientä kritiikkiä.
Nathan meni yläkertaan huoneeseen ja siitä ikiomaansa parvekkeensa. Hän kuunteli hetken lintujen laulua ja hengitti raikasta ilmaa rauhoittuakseen. Tämä uutinen oli kuin isku suoraan sydämeen.
”Kaya.. Miksi olin niin typerä?” Nathan alkoi surra, miksei hän tunnustanut tunteensa ja kosinut, silloin Kaya olisi nyt hänen vaimonsa, eikä isänsä.
”Nathan, mikset hyväksy naimisiinmenoamme?” Nathan kuuli takanaan Kayan kysyvän. Hänen ääneensä sisältyi itkua ja ihmettelyä.
”Miksi edes kysyt?” Nathan muljahti.
”Siksi, että haluan välimme olevan hyviä.” Kaya sanoi aidosti huolestuneena. Häntä ahdisti jos hän ei tullut toimeen jonkun ihmisen kanssa.
”Miksi ihmeessä?” Nathan nauroi ivallisesti. Hän ei pysty tukahduttamaan tunteensa Kayan puhuessa noin hänelle, joten Nathan päätti yrittää päästä Kayasta kauas. Yritykseen samalla kuului välien rikkominen.
”Nathan, minua ahdistaa. Olet tulevan aviomieheni poika ja perijä. Perit kaiken isäsi kuoltua ja jään hänen kuoltua yksin vailla kotia.” Kaya tunnusti pelkonsa.
Nathan tunsi miten hänen sydäntään puristi. Hän halusi kovasti halata tiukasti Kayaa ja vakuutella, ettei hänellä ollut mitään hätää, Nathanhan rakasti häntä. Mutta ei. Hän ei voinut tehdä noin isänsä takia.
Nathan aikoi poistua paikalta, mutta Kaya tarttui voimakkaasti hänen käsivarsiinsa ja Nathan reagoi ravistelemalla käsivarsillaan Kayan pois. Kaya menetti tasapainonsa ja kaatui.
”Miksi olet tuollainen?” Kaya kuiskasi itku kurkussa.
Nathan tajusi tehneensä pahan virheen ja hän yritti pyytää anteeksi, mutta Kaya lähti pois itkien kuuntelematta Nathania.
”Kaya… Ei ollut tarkoitus..” Nathan jäi yksin puhumaan syksyn raikkaalle tuulelle.
”Menen Katariinan luokse.” Hän ajatteli. Nathan tiesi, että hän saa sieltä mielirauhaa Kayalta Katariinan lörpötellessä kaikista tapahtumista, joita on tapahtunut Nathanin lähdön jälkeen.
Hän katsoi vielä kerran parvekkeelta kotiseutuaan ja havaitsi sen olevan yhä kaunis ja samalla tavalla salaperäinen.
Se oli Eedenin puutarhan näköinen, mutta vain ulkomuodoltaan.
Nathan meni vaatekaapilleen ja vaihtoi päälleen mukavammat vaatteet ratsastamista varten, hänen vaatteensa olivat läpimärkiä hänen ratsastettuaan läpi yön Eedeniin. Pukiessaan vaatteita päälleen Nathan haistoi tutun tuoksun, Eedenin metsän ja hänen hevosensa tuoksua.
”Kelpaan varmasti noin Katariinalle.” Nathan totesi katsoen peilikuvaansa.
Nathan sitten reippaasti laski portaita alas ja oli menossa ulos, mutta George ilmestyi Nathanin eteen pääovilla vihaisena kuin ukkosmyrsky.
”Mitä olet tehnyt Kayalle? Jos satutat häntä vielä, niin –” Hän töki Nathania vihaisesti.
”- voit olla varma, että annan sinulle piiskasta.” George uhkasi. Nathan yritti lähteä, mutta George asettui vastakkain Nathanin eteen.
”Isä, älä viitsi, minun on mentävä.” Nathan tokaisi. Häntä ärsytti isänsä käytös ja hänen teki mieli heittää Georgen tieltään, hän pystyisikin siihen helposti, mutta hän tiesi, että se vain pahentaisi asioita.
”Minne olet mukamas menossa?” George kysyi vihaisena.
”Sisareni luokse.” Nathan sanoi ja sivuutti varovasti, mutta voimakkaasti isänsä tieltään ja lähti ulos.
Ulos päästyään Nathan huokasi, miten hän oikein on onnistunut ajautumaan riitoihin isän ja Kayan kanssa muutaman tunnin sisällä saapumisestaan.
”Älä mieti tätä.” Nathan yritti vakuutella itselleen, että lopettaisi miettimisen Kayaa ja hänen isäänsä kirkossa vannomassa valaa.
”Nathan, mikä sinun on?” Kaya kuiskasi katselleessaan Nathanin ratsastavan pois linnasta. Hän silloin päätti, että pyrkisi Nathanin ystäväksi ja parantaisi heidän välejään.
”Millä hinnalla tahansa.” Kaya laski päänsä ja vannoi itselleen.
***
Alf Arclear seisoi työhuoneessaan pohdiskelemassa uusinta tapaustaan. Hän oli ammatiltaan lääkäri ja viime aikoina on tapahtunut outoja kuolemia. Niistä hän ei puhunut kellekään, mutta Eedenissä liikkuu silti niistä kuolemista huhuja.
”Mikä ihme on tappanut heidät?” Alf mietti. Niiden uhrien kuolema ei ollut luonnollista, he menettivät paljon verta ja verta ei näkynyt lähimaillakaan.
”Turha minun on miettiä, puhun asiasta Crystalsin kanssa. Hän varmasti tietää jotakin.” Alf päätti.
Crystalsien suku oli Eedenin vaikutusvaltaisempia ihmisiä, he menivät vallassaan ohi jopa kuningasperheen. Ehkä sen takia, että suku oli asunut paljon kauemmin Eedenissä kuin muut.
Alf kuuli oven käyvän ja hän kääntyi katsomaan kuka tuli. Hän näki vaimonsa Katariinan veljen, Nathanin. Alf alkoi hymyillä leveästi. Katariina on kaivannut suuresti veljeään.
”Nathan, sinä palasit. Onpas mukavaa nähdä sinua!” Alf nauroi ja halasi lämpimästi Nathania.
”Niin sinuakin, Alf.” Nathan vastasi halaukseen.
”Tulit varmaankin tapaamaan Katariinaa? Hyvä, sillä hän on kaivannut sinua.” Alf nyökkäsi hymyillen ja kertoi Katariinan olevan käsityöhuoneessaan.
”No niin, mitä on tapahtunut?” Katariina katsoi odottavana Nathania.
”Tuota.. Mistä aloittaisin?” Nathan huokasi.
***
"Pyhä Andreas, pyydän sinua auttamaan minua saamaan Nathania ystäväksi." Kaya rukoili. Hän oli hyvin surullinen ja ahdistunut. Hän halusi kovasti tulla toimeen Nathanin kanssa.
"Kaya, mitä teet?" Kaya kuuli takanaan ääntä.
